Miten siirryin Linuxiin?

19.7.2008

Kirjoitus on vähän keskeneräinen.

Ensikosketus Linuxiin oli SOT Linux, joka oli tuolloin vielä toiminnassa. Ihmeellisemmin en ole kyseiseen jakeluun tutustunut, vaikutti jotenkin monimutkaiselta minun kaltaiselle DOS/Windows-käyttäjälle.

Syyskuussa vuonna 2006 kaverini tarjoili ilmaisia Ubuntu cd-levyjä ja totesin tuohon, että hei, aioinpas asentaa koneeseen Linuxin. Ubuntua asentaessa huomasin, ettei Linuxin asennus yleensäkin ollut niin monimutkaista kuin itse luulin. Asennuksessa tein virheen, sillä tuolloin käytin USB-llä toimivaa wlan-korttia, joka oli huono vaihtoehto aloittelijoille, netti ei toiminut, MP3-tukea ei ollut, dvd-elokuvat eivät pyöri, ja yleensäkin koin Ubuntun tuolloin liian monimutkaiseksi jakeluksi. Onneksi kävin Linuxin perusteet- kurssilla, jotta oppisin Linuxista paljon enemmän. Kurssin olen suorittanut erinomaisesti, mutta omalla koneella wlan-tuen takia en saanut vieläkään Ubuntua toimimaan kunnolla.

Vasta maaliskuun alkupuolella aloin tutustumaan Linuxiin oikein kunnolla. Ubuntuun asensin KDE-työpöytäympäristön tyhmennetyn Gnomen tilalle ja siitä tuli nyt Kubuntu. Tutustuin samana päivänä Linux.fi -wikiin, ja sain sieltä paljon ohjeita ja vinkkejä Linuxin käytöstä. Sain Mp3-tuen ja dvd-elokuvat toimimaan pienellä värkkäilyllä, ja lopulta sain jopa wlan-tuen toimimaan. Olen koko maaliskuun ja huhtikuun aikana käyttänyt Kubuntua varsin pitkään, enkä Windowsia oikeastaan edes tarvitsekaan, paitsi pelialustana ja muutamissa kouluasioissa.

Kubuntun jälkeen siirryin kokeilemaan Debiania, koska sain tietää, että samana kuukautena, huhtikuussa, oli ilmestynyt uusin vakaa versio, ?etch? ja päätin sitten sen asentaa. Tekstipohjainen asennus sujui muuten hyvin, mutta tein saman virheen mitä puoli vuotta sitten tein, käytin wlan-korttia. Samalla ohitin resoluutiovalinnan täysin ja Debian oli jumittunut 640x480 -tilaan. Debianissa ei ole suoraan liitetty mm. NTFS-osiota, joten se jouduttiin liittämään /etc/fstab:ista käsin, jonka en osannut kuin vasta pari kuukautta myöhemmin. Wlanin sain Debianissa toimimaan, mutta osoiden mounttaamisen koin turhan vaikeaksi. Pitkällisen säätämisen ja poistaessa GNOMEn poistin samalla vahingossa koko kirjautumisruudun ja X ei enää toiminut sen jälkeen. Pääsin siis vain tekstipohjaiseen tilaan ja kaikki editointi piti suorittaa nanolla tai vimillä.

Debianin jälkeen asensin sen tilalle openSUSEn. Graafinen asennus oli helppoa ja nopeata. (tosin itsellä meni muutaman tunnin hitaan CD-asemani takia) Asennuksen jälkeen pikaisella kokeilulla totesin SUSEn toimivaksi ja asensin muutamia päivityksiä. Taas ei kaikki sujunut täydellisesti, tai no on openSUSE muuten ihan hyvä distro, mutta se oli turhan hidas, niin käytettäessa, käynnistäessä ja sulkeutumisessakin. Tämän lisäksi DVD:t eivät suostuneet pyörimään ilman root-oikeuksia.

Pitkällisen openSUSEn kokeilun jälkeen palasin takaisin ensimmäisen jakelun pariin, eli Kubuntuun. Kubuntua olen käyttänyt jonkin aikaa, kunnes toukokuun lopulla päätin asentaa Debianin uudelleen kiintolevylleni. Tällä kertaa asensin Debianin testattavan version, eli "lenny". Debiania kokeiltaessani huomasin, ettei se ollutkaan yhtään sen vaikeampi käyttää kuin Kubuntu. Osioiden liittäminen ei lopuksi tuottanut enää mitään ihmeellisimpiä ongelmia. Myöhemmin päädyin käyttämään Xcfe-työpöytää KDE-ohjelmilla ja kiolla varustettuna.

Testattava versio on minulla ollut melkein kuukauden, aina kesäkuun loppuun asti, kunnes tein siitä kokonaan epävakaan version. Kun sain epävakaan version päivitettyä kokonaan, yllätyksenä havaitsin, ettei mm. Kopete enää toiminut, Quanta Plus valittaa virheilmoituksista, eikä Xfce toiminut lainkaan. Kaikki korjaantui uudelleenkäynnistyksen yhteydessä. Sen jälkeen kummallisimpia ongelmia ei sen jälkeen enää ollut.

Koin kuitenkin Debianin hitaana jakeluna, joten päätin kokeilla seuraavia distroja. Seuraavaksi silmiin osuivat PCLinuxOS 2007 ja Zenwalk Linux 4.4, mutta käytin edelleen Debiania pääasiallisena jakeluna. Myöhemmässä vaiheessa kokeilin Sabayon Linuxia, joka pohjautuu Gentoohon. Sabayon tunnisti näytönohjaimen heti live-kokeilussa, niinpä päätin asentaa senkin kiintolevylleni. Loppujen lopuksi Sabayon ei vakuuttunut minuun, lähinnä paketinhallinnan takia, jonka myötä päätin poistaa sen kiintolevyltä.

Aivan elokuun lopulla kiinnostuin Arch Linuxissa, joka on kevyt, nopea ja joustava jakelu. Arch oli suuri se jakelu, mihin tutustuin varsin kunnolla Linuxin toimintaan ja rakenteeseen, silla Archin asentamisessa ei tule mukaan minkäänlaisia graafisia työkaluja. Itsellä kesti asentamisessa kokonainen päivä, että sain kaikki asetukset kuntoon. Näin siinä kävi, että päätin Debianin jälkeen käyttämään Arch Linuxia jokapäiväisesti.

Archin jälkeen en oikeastaan löytänyt parempaa distroa. Tosin kokeilin joitakin USB-tikulle sopivia distroja, kuten Puppy, Nimble X ja Damn Small Linux.